Valmentajille

Valmennusoppaat ovat täynnä hienoja ohjeita valmentajille, mutta harvoin saa lukea valmentamisen arkipäivästä. 
Yksi asia on varma, valmentaminen ei ole tylsää. Kahta samanlaista päivää ei ole. On tuulta ja tuiskua, vettä ja räntää. On huonoja pelejä, sekä todella surkeita matseja. 
Välillä vanhemmat ovat tyytymättömiä toimintaasi, toisinaan heidän mittansa on täysi.

Yleensä aurinko kuitenkin paistaa kirkkaana. Lapset ovat 98% ajasta innostuneita ja hauskoja. 
Jos olet avoin, opit pelaajiltasi aina enemmän kuin pystyt heille opettamaan. 
Jo pelkästään lasten vilpittömän innostuneisuuden seuraaminen on palkitsevaa. 
Junnuvalmennuksessa arki on kaikista vastoinkäymisistä huolimatta upeaa.

Vaikka voittaminen ei junnufutiksessa olekaan tärkeintä, Visassa saa siitäkin nauttia.
Pelaajien reilu lohdutus epäonnistuneelle pelikaverille tappion hetkellä taasen muistuttaa, että urheilussa voi oikeasti oppia hyviä asioita.

Seuratoiminta on aidosti yhteisöllistä toimintaa. Jokainen joukkueenjohtaja, huoltaja ja valmentaja on tärkeä ja tervetullut. Yhteisen tavoitteen eteen uurastaminen palkitsee. Esimerkiksi onnistunut turnaus vaatii valtavasti näkymätöntä työtä. 
Kun vastapuolen valmentaja sitten kiittää parhaasta turnauksesta, johon hän on osallistunut, on tunne upea.

Visassa valmennetaan tiimeissä. Valmentajat muodostavat tiiviin veljeskunnan, jonka tärkein "liima" on huumori. Raskainkin päivä kääntyy voitoksi, kun valmentajakollega löytää ikävään asiaan koomisen näkökulman. 
Myös pelaajilta saa kuulla loputtoman määrän hauskoja juttuja. 
Joskus valmentaminen vanhentaa, mutta useammin junnujen kanssa toimiminen pitää nuorena.